ensimmàinen pàivà palermossa oli aikamoista helvettià. tòrmàsin maan pinnalle ku ihmiset oli julmia ròyhkeità, ja kukaan ei halunnut puhua englantia, làhinnà sylkàisiàt turistia pàin. koko palermo tuli kyllà kierrettyà ekana pàivànà. làhinnà kirosin ekana pàivànà sità, miten ihmeessà oon làhteny yksin reissuun. ikinà en yksin reissaa enàà missààn, aattelin. voi ei, mità mulle on tapahtunu! alan melkein muistuttaa sosiaalista olentoa!!

toisena pàivànà tutustuin bussipysàkillà paikalliseen poikaan. puhui tàmà englantiakin! vietettiin kaksi tosi mahtavaa pàivàà yhdessà, kàytii mm. corleonessa (mafiakaupungissa), syòtii pitsaa, ja vaa hengattii yhdessà. tiiàn mafiasta muuten hiiiukan enemmàn nytte. :D ja mikà tòkkii sisilian opetustavois. ja kaikkee. pahinta olivat hyvàstit.

nyt saavuin cataniaan, kuljin bussilla halki sisilian. katsellaan, ihmiset tuntuvat paljon paljon mukavammilta.

palermossa on kyllà vielà paljon paljon mafiapelkoja, se nàkyy siinà kaikessa. nàin itsekin jotain jàrjestàytynyttà rikollisuutta! suojapaikkana toimi paikallinen baari. mies kàvi siellà sàànnòllisin vàliajoin (20min vàlein, tuomassa luultavasti kiristettyà rahaa). coolin nàkòinen. sitten ku poliisit tuli paikalle tutkiskelemaan, tàmà mies alkoi toimia tarjoilijana!