heippa ystavat ja muut 12 vipeltajaa! voitte seurata elamaani uudessa osoitteessa kookospahkina.blogit.fi

tama sivu kuolee tahan. olipa aluks sisaankirjautumisvaikeuksia, ja seuraavana pidin hyvana ideana vaihtaa blogia kokonaan joidenki ajatusteni takia (sen syvaluotaavempia perusteita en nyt paljasta hi hi).

katson koulutodistuksiani, koska olen menossa nayttamaan niita yliopistolle todistaakseni, etta tosiaan olen kaynyt lapi ne koulut niine numeroideni jotka heille olen ilmoittanut.

ihmettelen, miksi lukion arvosanani ovat niin huonot. voin vain toivoa, etta syyksi voisi pistaa sen, etta koulu oli minulle korkeintaan pakollinen harrastus, ei vaan lasnaolopakkoinen istumapaikka. oliko se lasnaolopakkoinen istumapaikka myos muille kiitettavan arvosanan opiskelijoille, jotka olivat vain niin fiksuja ettei heidan tarvinnut pysya selvilla missa aihealueissa tunneilla pyoritaan vai olivatko he edes salaa kiinnostuneita itsensa sivistamisesta? voin vain toivoa, etta se on tuo jalkimmainen.

ja toivon, etta muistoni eivat ole kuultuneet, vaan ihan oikeasti en yksinkertaisesti ollut kiinnostunut koulunkaynnista.

silloin tassa olisi jokin mahdollisuus.

mitä jos oonki helvetin tyhmä?

mitä jos laiskuuteni onki työstämätön?

mitä jos olenkin syntynyt epäonnistujaksi?

Mä olen väsynyt ihmisiin

jotka polkevat muiden varpaita.

Sellaiset ihmiset ovat liian ahdasmielisiä

jotta he kunnioittaisivat.

Katso ympärillesi helvetti.

 

Mä menin katsomaan vuoren taa

mitä sieltä löydän.

Löysin saman kuin täältä

tajusinkin

maailma on pieni.

 

Mä olen kyllästynyt

koviin ihmisiin

esittämiseen

miellyttämiseen

ahdistukseen

sääntöjen ylikorostamiseen

häpeään

pelkoon.

Tälle koko paskalle haluan antaa pakit

olla vain oma huono itseni.

 

Hän istuu

pieni lapsi

katselee aurinkoa

terassilla

pyörätuolissa

vaatteissa joita ei ole pesty kahteen viikkoon

terassilla joka toimii myös keittiönä ja olohuoneena

pihalla johon on heitetty viimeisen kuukauden roskat

slummialueella

Meksikossa.

Näen hänet

tunnen itseni kovin heikoksi

menetän uskoni niin moneen.

 

Heillä ei ole materiaa

vain perhe ja ystävät

he nauravat yhdessä aamuin illoin

poimivat banaaneja puista syödäkseen.

Samalla sivistyneiden suomalaisten kuolleen ihon päällä kasvaa hometta

kärpäsetkin ovat kaikonneet.

kuulin miehen huutavan feliz noches, siis hyvää yötä. kun hän huusi sen uudestaan, avasin silmäni ja näin pimeyden. olin ilmeisesti nukahtanut hotellin sängylle, sen hotellin jonka katto oli mustana homeesta, jonka ilma haisi homeelle, ja jonka vessaan mennessä odotti aina näkevänsä muutaman rotan tukehtuneena lattialle homepölystä. ihmettelin tosin, miksi oli pimeää, koska viimeksi tajuissa ollessani hotellihuoneessa oli kyllä valot päällä.

se sama mies jatkaa hyvän yön toivottamista ulkona ikkunani takana. huomaan, että ulkona sataakin vettä kaatamalla ja tuulee pirusti. joka viides sekunti salama valaisee koko taivaan ja minun huoneenikin. hotellin sisäpiha tulvii vedestä. ei helvetti, myrsky.

huudan miehelle mitä hän haluaa. mustalle rastapäiselle miehenalulle jonka kaulassa killuu paikallinen hippiketju. hänen kasvojaan en nähnyt mutta joka viides sekunti salamanvalo valaisi vartalon äärireunukset. hän huutaa minulle espanjaksi jotain mikä liittyy porttiin. sanoja en ymmärrä, enkä niitä aina edes kuule koska rankkasade, tuulen ulvonta ja taivaan jyristäminen peittävät ne alleen. arvelen kuitenkin, että hän yrittää kertoa minulle että hotellin portista ei saa enää kulkea ulos koska se pitää lukita. katson karibialaista miestä, ja ihmettelen eikö hän ole lamaantunut toimintakyvyttömäksi myrskystä joka toivottavasti ei ole hurrikaani. eikö meidän olisi tässä siirryttävä hätäsuunnitelmaan joka on pommisuoja!

jatkan miehen kanssa juttelemista (huutamista siinä melussa), koska en tiedä mitä muutakaan tehdä, ja tajuan että hän puhuukin minun huoneeni portista, ovesta. avaan sen, ja karibialainen mies on kauhuissaan. se ei ole lukossa, se on lukittava! nyt hätäännyn minäkin, koska tajuan että hotellihuoneen pimeässä vessassa saattaa sillä hetkellä olla murhaaja tai ryöväri ellei joku ollut jo käynyt jotakin ryöväämässä kun nukuin. mietin jo, miten kysyä espanjaksi halusiko mies tulla mukaani varmistamaan että vessa on tyhjä pahoista ihmisistä mutta en halunnut näyttää kuinka pupupöksy olin.

lukitsen oven, ja mies lähtee pois. painan valokatkaisijaa mutta myrsky on vetänyt sähköt pois. kaivan puhelimeni esiin, ja sen valon turvin kaiken rohkeuteni kerättyäni läpivalaisen vessan ja suihkun jotka ihmisistä ovat onneksi tyhjiä. käperryn uudelleen sänkyyni ja suljen silmäni. sataa niin hurjasti että pelkään veden hakkaavan hotellin katon palasiksi, veden tulvivan sisäpihalta huoneeseeni, salamoinnin rikkovan paikkoja, hurrikaanin iskevän hotelliin, vetävän sen matalaksi ja imaisevan minut sisäänsä. ja että en ikinä enää näkisi eurooppaa.