kävelin lontoon kadulla hyde parkin vierustalla ja kädet peittivät poskiani, ja itkin voimakkaasti. tummaihoinen vanha nainen istui bussipysäkillä, ja huusi minua, tyttö, tyttö, mikä sinulla ole, hei älä mene.......... jatkoin vain kävelemistä ja itkemistä.

minulla oli niin paha olo. ystävieni vuoksi. jotka olivat viime kesän parhaita ystäviäni, mutta nyt heidän vuokseen sain itkuraivarin.

yhdelle ystävälleni lähettämä viesti juuri: Hi, wel im home, i was yea too angry and too sad to meet anymore in that point so better  to go home... It is just too difficult to meet u i dunno why but in my point of view wel yea usually it is not me who is making it difficult..

yhden ystäväni lähettämä viesti: not please, i am close, i am going out from bus and gonna start walking (kerroin että lähen kotiin)

tuntui vain liian pahalta. joskus kulttuurieroja (kuten aikakäsitystä) ei voi sietää.