pikkuapinoiden verensokeri kantsii pitää tasaisena. oppi viime viikolla sen, että ei pidä liian suurta väliä aterioiden välillä, muuten iskevät väsymys ja kiukuttelu.

tänään oppi sen, että ei ole myöskään hyvä juttu päästää verensokeria liian ylös! varsinkin kun pitäisi tehdä kotiläksyt (lue: tylsää) ja muita juttuja. kun mössöön lisätään vielä isän painostava läsnäolo toisessa huoneessa, kaaos on valmis.

vitun kauhea päivä.

suklaata (isä toi!), mehuja, rusinoita, kaikkea paskaa. perheen äiti tuli väsyneenä töistä, ja kysyi miten meni. sanoin että vähän villejä olivat.

(sanoi äiti vielä senkin, että unohda kotiläksyt ja kylvyt. pojat vaan kattoon telkkua.)

aina kun isä tulee töistä istuskelemaan vaan toiseen huoneeseen, mä menetän kaiken. kontrollin, kaiken. en voi enää kun katsoa villejä apinoita. tietääköhän se isä tästä? naureskeleeko se siellä, vai onko se huolestunut kun ei tyttö saa otetta?