ajelin tänään autolla stressaantuneena liikenneympyröissä miettien mihin vittuun sitä kääntyis, nelikaistasia moottoriteitä pitkin ja... sellasta. löytääkseni lasten kanssa erään maatilaleikkipaikan. siellä katseltiin kanoja ja lampaita, rapsuteltiin kaneja, kiipeiltiin erilaisissa telineissä, lojuttiin nurmella, syötiin jätskiä ja... sellasta.

olen elänyt nyt 2,5kk englannin konservatismin ja snobiuden kehdossa. elämä täällä perustuu feikkaamiseen ja pellenä elämiseen. muille ihmisille hymyillään, lirkutellaan ja puhutaan korkealla äänellä, mutta kun kukaan ei ole katsomassa... naamaan vääntyy irvistys. näitä irvistyksiä en ole nähnyt, mutta veikkaan niin tapahtuvan; eihän kukaan OIKEASTI ole sisimmältään lirkutteleva. ei vitussa. niinhän pelletkin varmasti tekevät sirkuksessa: areenalla nauravat kuin västäräkit, mutta takahuoneessa ovat... mitä ovatkaan, vakavia, surullisia, vittuilevia. mitä ihmiset ovatkaan.

sanavalikoimani on muuttunut. suomeksi käytän adjektiiveja: iha ok, jees, menettelee, perseestä, huono, ärsyttävä, hyvä, tosi hyvä. englannissa käytän adjektiiveja: COOL, amazing, beautiful, lovely, great, brilliant, incredible, super,,, huonoin on "not too bad". or even it wasn't too good.

kavereille sanon kyllä yhä suoraan "i don't like it", tms, mutta brittiläisille tuollaista välttelisin.

ulkomaalaisista on helpohko saada kavereita, mutta brittiläiset ovatkin hankalampi tapaus. tuntuu aika mahdottomalta edetä smalltalkista pidemmälle. ja ne jotkut harvat edistymisen mahikset oon missannu typeryydelläni ja ajattelemattomuudellani.