se ennustajamummeli oli oikeassa ja väärässä.

okei, se on nyt mun elämäntyyli. ja se sano että mun pitää muuttaa se, jos haluan menestyä elämässäni.

kaksi vuotta sitten jos oisin mennyt samaiselle ennustajalle, palaute olisi ollut VARMASTI ihan toista. kyse on siis ensimmäisestä kimmokkeesta, minkä mummeli sai minusta, minun tämänhetkisestä elämäntyylistäni, ei minusta tai kohtalostani.

periaatteessa voisin siis ottaa rennosti näin 21-vuotiaana, pitäen vain hauskaa.

olen löytänyt itsevarmuuden muurin jostakin ihmeestä. itsevarmana on vain paljon paljon helpompi olla tilanteessa, niin miksi en olisi, jos sen löydän? mitä pahaa siinä on?

MUTTA. mummeli sanoi että toisen ihmismielen lukeminen on KUTSU, ei sun oikeus. lopeta se. pelaa omalla elämälläs, mutta älä pelaa muilla ihmisillä, älä satuta muita.

kyllä mä tällä hetkellä satutan ihmisiä, tiedän sen. ja yksi ihminen satuttaa mua. ja ehkä mä tänä viikonloppuna satutin taas sitä. ehkä sitä ei enää ole meidän välillä, kaiken tämän kärsimyksen jälkeen. mun kärsimys vai meidän kärsimys, isoin kysymys, luultavasti vaan mun kärsimys.

eikä mulla ole oikeutta mennä muiden ihmisten elämään. tärkeintä on katsoa omia jalkojaan.

en silti ymmärrä, miksi sain näin paskaa palautetta ja mummon huudot.

ironisinta, kaverit sanoi että älä usko mummon höpinöitä, ei ne pidä paikkaansa. mistä ne sen tietää? mistä minä sen tiiän? mistä mummeli sen tiesi? MITÄ VITTUA?!

JA KUKA SANOO ETTÄ MUMMELI TIETÄISI MIKÄ ON OIKEIN?! MIKSI HÄN EI KERTONUT MINULLE MIKÄ SITTEN ON OIKEIN? kun sanoin, että mutta kun olen utelias, pamahti hän minulle täydellisesti eikä heti lopettanutkaan.