kävin ikeassa ostamassa joululahjoja. hortoilin kassalle ostosteni kanssa. käyttäydyin hiukan hassusti, en väsyneenä oikein tiennyt minne mennä, ja huomasinkin myyjän tuijottavan minua. noh, ei se haittaa, ajattelin, ei mua kiinnosta mitä random myyjä musta ajattelee.

tulin kassalle, ja odottelin vuoroani istahtamalla jonkin metalliaidan päälle -älä kysy miksi, olin vain väsynyt.

myyjänä oli söpö ruskeasilmäinen poika. "what's up", sanoo hän minulle ihanalla brittiaksentillaan. en noteeraa kysymystä, vaan sanon vaan yes. poika kertoo ostosteni summan, katson hetken tyhjää, ja sitten tajuan ottaa pankkikorttini esiin, ja työntää sen pankkikorttimasiinaan. masiinassa lukee enter your pin -number, mutta en huomaa tekstiä, tuijotan vain masiinaa kuin tyhjää seinää.

"enter your pin -number please", sanoo poika 15 sekunnin jälkeen. näppäilen pin-numeron, ja poika jatkaa: "enter your name please." katson poikaa ja hymähdän. mikä vitun vitsi toi on. "you have to enter your name there as well." sanoo poika. katson masiinaa, enkä näe siinä kuin numeroita. ei ole mitään paikkaa, mihin kirjoittaisin etunimeni. katson pojan suloisia ruskosilmiä, ja sanon että en usko.

"actually the name would be for me." sanoo poika. iholleni nousee hämmästys. mikäs juttu tämä on. poika jatkaa puhumista nimistä ja numeroista, ja minä keskityn vain miettimään mikäs helvetin juttu tämä nyt on.

sitten poika antaa kaksi kuittia ja kynän, ja höpisee jotain, että siinä nyt ois kynää ja paperia. jos niiku numeroo tai niiku. katson kahta kuittia ja kynää ymmälläni jonkin aikaa. lopulta kysyn, että mitä vittua: "should I....?" poika näyttää toista kuittia, että toi on niiku sun mutta tää toinen kuitti..... että just if you want... like....

ensireaktioni on, että mulla on poikakaveri, en mä voi antaa numeroani kellekään... ja olen niin hämmentynyt, että sanon et en mä nyt taida tai jotain...... kysyn vaan, oisko sillä antaa muovikassia. se näyttää muovikassia ja sanoo, että tässä tämmöinen on ja se maksaa 40 pennii. katson muovikassia hetken.

"but you can just take it if you want", sanoo poika pidellen muovikassia. -mmm..... welll..... i would need one but..... "just take it then", sanoo poika. otan muovikassin ilmaiseks ja lähden.

sitten mietin. MITÄ HELVETTIÄ! miksi en kääntynyt takaisin jättämään numeroni? brittipoika, joka on hyvännäköinen ja ainaki sosiaalisesti taitava, pyytää mun numeroani, miksi helvetissä en sitä antanut?!! EI MINULLA MITÄÄN POIKAKAVERIA OLE.

typerä typerä naiivi tyttö olet.