puolitoista viikkoa sitte tekstailtii mun suuttumisen jälkee ja lähetin sille aika armottomia viestejä. okei, sä teit näköjään päätöksen, tää on sitte tässä. vittu toi ei oo vastuullista käyttäytymistä. oot vitun kusipää. oon  vittuuntunu. älä pliis ota yhtyettä enää. oon kurkkuani myöten täynnä, etten tiiä yhtään kuka sä oot. mikä kauhea aukko sun tarinoittes ja realiteettien välillä on hei jätkä.

en oo ikinä näyttäny suuttumustani noin kenellekään. oon niin äärimmäisen diplomaattinen tai jotain, etten vaan näytä sitä. voin olla suuttunut, mutta piilotan sen jonnekin pokerinaamani alle.

nyt vaan en enää jaksanut. en halunnut jatkaa peliä, koska vitutti. tapahtui viimeinen pisara. hän tekstasi mm. ettei saldo riitä enää tässä kuussa soittamiseen, voitko sä soittaa, ja että hän on tosiaan kusipää, sulla on syytä olla vihainen. luulin, että tästä häipästä ei enää kuulla.

kunnes nyt kuukauden eka päivä sain soiton häneltä. en vastannut. mä en enää small talkkailua jatka, se on varma. nyt selvitetään asiat, jos joskus puhutaan. tykkään siitä vieläki iha sikapaljon, mutta ilkeämpää ihmistä saa hakea koirien ja kissojen kanssa.