huh huh, napolin yòelàmàn jàlkeen rooma on tuntunu hyvin kesyltà. kiersin ekana iltana tàrkeimmàt turistinàhtàvyydet, ja kiinnostus lopahti kyllà suhteellisen nopeasti; suosittelisin kaupunkia ihan kaikille, mahtava turistikohde, mutta itellà ei jotenki nappaa. onha tàllà kaupungilla historiaa, mutta nyt se on vain turistien nàhtàvyys. se ei tunnu aidolta. hmm, eniten vaan vàsyttàà. huomenaamuna lento takas lontooseen.

rikoin muuten ihmisen. hyvin kummallinen juttu. mutta se poika oli jo valmiiks rikki; tai se oli oottamassa ihmistà joka rikkois sen. se ihastui muhun, napolissa kaikki tàmà tapahtui. venàlàinen piirrustusta opiskeleva ja nyrkkeilyà harrastava. se poika oli niin rikki ja hajalla ja sit se ihastu muhun. ja sit ku se oli murtumispisteessà, mà kàànsin selkàni. ajattelin, ettà en voi antaa sen hajota mun kàsiini, koska olin làhòssà kaupungista pois seuraavana pàivànà (minkà se hyvn tiesi).

luulin alussa, ettà poika oli cool. olihan nàhny paljo maailmaa, kàyttàyty sillai kusipààmàisesti. oli ehkà maailman herkin tyyppi, ja mulle sen ei ois pitàny nàyttàà sità. mutta se tiesi sen. mà sanoin jo alussa, ei tàssà oo mitààn jàrkeà, tàmà juttu ei vie mihinkààn ku mà làhen kuitenki pois. se sano, ettà ei se haittaa. koska se ei tienny mità se haluaa, mihin se on menossa. jotenki se tarttu muhu, ja nàytti ettà sillà ei ookkaan mitààn. ei yhtààn mitààn. mità mà oisin voinu sanoa..

nyt on perjantai-ilta mutta en tee mitààn. on pàà jo valmiiksi sekaisin, ehkà on parempi vain nukkua 7h ennen lentoa, huomenna oottavat muutto uuteen kàmppààn ja semmosta. uusien kavereiden tonkiminen. :( ei halua ei. :( haluaisi pitàà kiinni vanhasta, ei tutustua uuteen. mutta. elàmàà.