tarvitsen enemman aikaa.

tarvitsen enemman aikaa nukkumiseen.

tarvitsen enemman aikaa ystavyyssuhteideni yllapitamiseen.

tarvitsen enemman aikaa seikkailemiseen.

tarvitsen enemman aikaa yksin oleiluun, ja yksin puuhailemiseen.

tarvitsen enemman aikaa kamppiksen kanssa oleiluun.

tarvitsen enemman aikaa (ja energiaa) tyokavereiden kanssa oleiluun.

tarvitsen enemman aikaa tulevaisuuteni suunnitteluun.

tarvitsen oikeasti enemman aikaa. 24h vuorokaudessa on liian vahan. ja olen niin vanha, ja vanhenen liian nopeasti, hidastakaa tahtia pliis.

asiasta haravaan, kehitin eilen teorian. hah. ihmisella on yksilollinen tarve laheisyyteen ja rakkauteen, joka tulee siis sosiaalisesta kanssakaymisesta, positiivisena palautteena yksilolle. ihmisella on myos yksilollinen sosiaalinen energiamaara, kuinka paljon jaksaa ihmisten kanssa olla tekemisissa. jos yksilo  ei saa tarpeeksi sosiaalista positiivista palautetta, "hellyytta", han joko turhautuu tai hanelle tulee paha olla, riippuen tilanteesta. jos taas yksilo saa paljon sosiaalista positiivista palautetta (varsinkin jos hanen ei tarvitse kayttaa tahan kaikkea sosiaalista energiaansa), han luulee olevansa maailman paras ja kukkulan kuningas ja erittain karismaattinen tyyppi.

siis jos yksilolla on paha olo, han kuluttaa sosiaalista energiaa liikaa eika tuloksena saa sosiaalista palautetta tarvitsemaansa maaraa. ratkaisuna hanen tulee olla tuhlaamatta niin paljon sosiaalista energiaansa; yksilo yksinkertaisesti on varpaillaan ymparistonsa suhteen, hanen on lopetettava turha kommunikointi tai varpaillaan olo ihmisten kanssa. katsottava omaa napaansa. tai jos yksilo on turhautunut, han kuluttaa sosiaalista energiaansa liian vahan. yksilon on siis suunnattava sosiaalisen energiansa johonkin, ja toivoten saa sitten sosiaalista myonteista feedbackiakin.

(jos yksiloa kiusataan, juttu on kylla monimutkaisempi, koko ryhman asia.)#

noh, pointti lienee, etta happy life syntyy, kun sosiaalinen energia ja sosiaalinen palaute olisi mahdollisimman hyvin mahdollisimman vakaasti tasapainossa. tarkeinta on sosiaalinen palaute, mutta se saavutetaan sosiaalisen energian kautta. ja pointti on myos, etta sosiaalinen palaute ja sosiaalinen energia ovat eri asioita, niiden epatasapaino synnyttaa pahaa tai turhautunutta oloa tai paremmassa tapauksessa ylpeytta ja itsevarmuutta ja maailmanherruutta.

ja loppuun viela eilen kaymani keskustelu herra venalaisen kanssa:

han> mita jos lahettais tutkimaan lontoon viemareita?

mina> mita?

han> mita jos lahettais tutkimaan lontoon viemareita.

mina> haisee?

han> enta sitte.

mina> siella on krokotiileja?

han> ala ole tyhma.

mina> luuletko sa tosiaan etta mina ja sina avattais sellane peltilaatta maantielta ja laskeuduttais viemariin?

han> ma saisin sen peltijutun avaimen toista.

(hiljaisuus.)

han> me tarvitaan vaan kartta. muuten me ei loydeta enaa takas ja jaadaan sinne.

(hiljaisuus.)

han> ja tarvitaan joku tyyppi joka avaa meille sen peltilaatan ku tullaan takas ku se menee lukkoon.

(hiljaisuus.)

han> ehka se hautuumaajuttuidea oli parempi.

mina> se oli hyva joo!

(....)