mielenkiintoisin painopiste elamassani sijoittuu nyt kotiin ja siella olemiseen.

eilen opettelin vaha uusia korttitemppuja. nauroin kamppisten kanssa keittiossa korttien kanssa koko illan, naama kippurassa. mahtava ilta. nautin ihmisten kanssa olemisesta. toissa ihmisten kanssa oleminen kun tuntuu olevan enemmankin vaivan takana: isot ryhmat ja tehotiimityoskentely, ei kiitos. en varsinaisesti valita, mutta sanonpa vain, etta ihanteellisin ryhmakoko minulle on 2-4 (tai perati 5) ihanaa ihmista.

aivan mahtavaa siis. loysin ihmisia samalta aaltopituudeltani. huumori on loistavaa, ei hyvaa vain loistavaa! venalainen mies, italialainen nainen ja bulgarialainen mies.

venalainenkaan tyyppi ei eilisen jalkeen enaa vaivaannuta. tule vain mun huoneeseeni, jutellaa ja nauretaan. ei se mitaa vaik sa ootki kommari.

pojat ovat tehneet itselleen keittoa. tuun keittioon. "hey here she is!!! do you want to have soup?" -im fine thanks. "you see??! she is not dumm!! she doesnt want to have soup!!" +she is not dumm. (ei aavistustakaan mista tuossaki tilanteessa oli ees kyse. jostain oli mutta en tieda mista. joka tapauksessa)